Mäkihyppy näyttää ulospäin yksinkertaiselta: hyppääjä kiihdyttää vauhtimäkeä alas, ponnistaa hyppyrin nokalta ja liitää alas rinnettä pitkin. Televisioruutuun ilmestyvä pistemäärä syntyy kuitenkin neljästä eri osatekijästä, jotka lasketaan yhteen jokaisen hypyn jälkeen. Tässä oppaassa käydään selkokielisesti läpi, mistä mäkihypyn pisteet muodostuvat ja miten matka-, tyyli- ja olosuhdepisteet lasketaan Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) sääntöjen mukaan.

Mäkihypyn pisteytys koostuu neljästä osasta

Yksittäisen hypyn kokonaispistemäärä rakentuu neljästä osasta, joista kaksi ensimmäistä on tärkeimmät ja kaksi jälkimmäistä korjaavat olosuhteiden vaikutusta:

• Matkapisteet – kuinka pitkälle hyppääjä lensi suhteessa mäen tavoiteviivaan (K-piste).
• Tyylipisteet – kuinka hallittu ja puhdas lento, alastulo ja liuku olivat tuomareiden silmin.
• Tuulikorjaus – pisteiden lisäys tai vähennys sen mukaan, auttoiko vai haittasiko tuuli hyppääjää.
• Porttikorjaus – pisteiden lisäys tai vähennys sen mukaan, kuinka korkealta vauhtimäeltä hyppääjä lähti.

Arvokilpailuissa ja maailmancupissa kilpailu ratkeaa yleensä kahden hypyn yhteispisteillä. Molempien kierrosten pisteet lasketaan erikseen ja summataan lopuksi yhteen. Jos kaksi urheilijaa päätyy täsmälleen samaan pistemäärään, he jakavat saman sijoituksen.

Matkapisteet – K-piste ja metrikohtainen arvo

Matkapisteiden perustana on jokaisen hyppyrin niin sanottu K-piste (rakennepiste, construction point). Se on alastulorinteeseen merkitty viiva, joka toimii hypyn tavoitteena ja jonka kohdalla rinne alkaa loiventua. K-piste ilmoitetaan metreinä, esimerkiksi K90 tarkoittaa 90 metrin ja K120 noin 120 metrin tavoiteviivaa.

Juuri K-pisteeseen laskeutuva hyppy tuottaa kiinteän peruspistemäärän. Normaali- ja suurmäessä se on 60 pistettä ja lentomäessä 120 pistettä. Jokainen K-pisteen yli hypätty metri tuo lisäpisteitä ja jokainen vajaaksi jäänyt metri vähentää pisteitä. Lisäyksen tai vähennyksen suuruus riippuu mäen koosta: mitä suurempi mäki, sitä pienempi yhden metrin arvo on.

• Normaalimäki (K-piste noin 90 m): yksi metri on arvoltaan noin 2,0 pistettä.
• Suurmäki (K-piste noin 120 m): yksi metri on arvoltaan noin 1,8 pistettä.
• Lentomäki (K-piste 170 m tai enemmän): yksi metri on arvoltaan noin 1,2 pistettä.

Matka mitataan hyppyrin nokalta eli ponnistuskohdasta siihen kohtaan, jossa hyppääjän jalat koskettavat täysin rinnettä. Mittaus tehdään rinteen kaarta pitkin ja tarkkuudella 0,5 metriä. Nykyään pituus määritetään videomittauksella, jossa useat kamerat tallentavat alastulon kohdan senttimetrien tarkkuudella.

Tyylipisteet – viisi tuomaria arvioi suoritusta

Pelkkä pitkä matka ei riitä, sillä hallittu ja esteettinen suoritus palkitaan erikseen. Tyylin arvioi viisi tuomaria, jotka istuvat tornissa oletetun alastulopisteen vieressä. Jokainen tuomari voi antaa suorituksesta enintään 20 pistettä. Pisteitä annetaan puolen pisteen tarkkuudella.

Olennaista on, että korkein ja matalin tyylipiste hylätään ja vain kolme keskimmäistä arvosanaa lasketaan yhteen. Näin yksittäinen poikkeava tuomariarvio ei pääse ratkaisemaan kilpailua, ja tyylistä voi saada korkeintaan 60 pistettä (3 × 20).

Mitä tuomarit arvioivat

Tuomarit lähtevät liikkeelle täysistä 20 pisteestä ja vähentävät virheistä. Suoritus jaetaan kolmeen vaiheeseen:

• Lento: sukset pidetään vakaina ja symmetrisinä, keho on rauhallinen ja ilmassa säilyy tasapaino.
• Alastulo: laskeutumisen tulee olla hallittu ja pehmeä.
• Liuku ja pysäytys: alastulon jälkeinen liuku viivan yli on tehtävä hallitusti ja pystyssä.

FIS:n ohjeistuksen mukaan vähennykset ovat vaihekohtaisia: lennosta ja alastulosta voidaan vähentää kummastakin enintään viisi pistettä ja alastulon jälkeisestä liu’usta enintään seitsemän pistettä. Esimerkiksi käsien heiluminen, suksien ristiin meno tai horjahdus laskee pisteitä.

Telemark-alastulo

Tyylipisteiden kannalta tärkein yksittäinen asia on telemark-alastulo. Siinä hyppääjä laskeutuu polvet joustaen niin, että toinen jalka on selvästi toista edempänä ja painopiste matalalla. Telemark osoittaa, että hyppy oli hallinnassa loppuun asti. Jos hyppääjä laskeutuu tasajalkaa tai koskettaa kädellä rinnettä, tuomarit vähentävät pisteitä. Pahimmillaan kaatuminen johtaa suuriin vähennyksiin, vaikka matka olisi pitkä.

Olosuhdepisteet – tuuli- ja porttikorjaus

Mäkihyppy on ulkoilmalaji, jossa tuuli ja vauhti vaikuttavat suoraan lentomatkaan. Jotta eri hyppääjien suoritukset olisivat vertailukelpoisia vaihtelevissa olosuhteissa, FIS otti vuonna 2009 käyttöön kaksi korjausjärjestelmää: tuuli- ja porttikorjauksen. Molemmat lisäävät tai vähentävät pisteitä kokonaistuloksesta.

Tuulikorjaus

Tuulen voimakkuus ja suunta mitataan useasta pisteestä hyppyrin ja alastulorinteen varrelta, ja niistä lasketaan keskiarvo jokaiselle hypylle erikseen. Logiikka on seuraava:

• Vastatuuli antaa suksien alle lisänostetta ja auttaa lentämään pidemmälle, joten siitä vähennetään pisteitä.
• Myötätuuli painaa hyppääjää alaspäin ja lyhentää matkaa, joten siitä lisätään pisteitä korvaukseksi.

Korjauksen suuruus lasketaan mäkikohtaisella tuulikertoimella, joka ilmaistaan pisteinä mittayksikköä (metriä sekunnissa) kohden. Korjaus on siis mitattu keskimääräinen tuuli kerrottuna kyseisen mäen kertoimella.

Porttikorjaus eli vauhtiportaan säätö

Vauhtiporras eli lähtöportti on se kohta vauhtimäellä, josta hyppääjä aloittaa laskun. Mitä ylempää hyppääjä lähtee, sitä kovempi vauhti ja sitä pidemmälle hän pääsee. Tuomaristo tai valmentajat voivat säätää porttia olosuhteiden, turvallisuuden tai hyppääjän taitotason mukaan.

• Jos porttia nostetaan (enemmän vauhtia), pisteitä vähennetään.
• Jos porttia lasketaan (vähemmän vauhtia), pisteitä lisätään.

Myös porttikorjaus lasketaan mäkikohtaisella kertoimella, joka ilmaistaan pisteinä yhtä vauhtiportaan askelta eli vauhtimäen metriä kohden. Näin hyppääjää ei rangaista tai palkita siitä, että järjestäjä muutti lähtökorkeutta turvallisuussyistä.

Näin kokonaispisteet lasketaan – esimerkki

Otetaan esimerkiksi suurmäki, jonka K-piste on 120 metriä. Hyppääjä lentää 130 metriä, saa kolmelta laskettavalta tuomarilta tyylipisteet 18,5 + 18,0 + 18,5 ja hypyn aikana puhaltaa kevyt vastatuuli.

• Matkapisteet: 60 (peruspisteet) + 10 metriä × 1,8 pistettä = 60 + 18 = 78,0 pistettä.
• Tyylipisteet: 18,5 + 18,0 + 18,5 = 55,0 pistettä.
• Tuulikorjaus: vastatuulesta vähennetään esimerkiksi –3,0 pistettä.
• Porttikorjaus: porttia ei muutettu, joten 0 pistettä.

Hypyn kokonaispisteet: 78,0 + 55,0 − 3,0 + 0 = 130,0 pistettä. Toisen kierroksen pisteet lasketaan samalla tavalla ja summataan tähän. Luvut ovat havainnollistavia, sillä tuuli- ja porttikertoimet vaihtelevat mäestä ja kilpailusta toiseen.

Mäkien kokoluokat ja keskeiset termit

Hyppyrit luokitellaan koon mukaan, mikä vaikuttaa sekä peruspisteisiin että metrin arvoon. Koon mittarina käytetään nykyään HS-arvoa (Hill Size), joka kertoo mäen turvallisen enimmäismatkan, sekä edellä mainittua K-pistettä.

• Pienmäet ja keskisuuret mäet: käytössä lähinnä harjoittelussa ja nuorten kilpailuissa; metrin arvo on suurempi kuin isoissa mäissä.
• Normaalimäki: olympialaisissa ja MM-kilpailuissa yleinen luokka, K-piste noin 90 metriä.
• Suurmäki: arvokisojen päälaji, K-piste noin 120–130 metriä.
• Lentomäki: suurimmat mäet, joissa huippuhyppääjät lentävät yli 200 metriä; näissä järjestetään oma lentomäen MM-kilpailu.

Mäkihyppy on myös osa yhdistettyä, jossa hyppyosuus ja maastohiihto yhdistetään. Yhdistetyssä hyppypisteet muunnetaan aikaeroksi, jolla hiihto-osuus startataan. Jos haluat tutustua laajemmin eri lajeihin ja paikkoihin, lue myös oppaamme Suomen parhaista talviurheilukohteista, joissa esimerkiksi Lahden hyppyrimäet ovat keskeisessä roolissa, sekä juttu siitä, missä voi kokeilla vaihtoehtoisia talviurheilulajeja.

Yleisimmät virheet ja hylkäyksen syyt

Pisteiden lisäksi mäkihypyssä on tarkat varuste- ja turvallisuussäännöt, joiden rikkominen voi johtaa hylkäykseen (DSQ). Yleisimpiä syitä ovat:

• Hyppyasun mitat: liian väljä tai sääntöjen vastainen puku on yleisin hylkäyksen syy, koska väljä kangas toimii purjeena ja pidentää lentoa.
• Suksien pituus ja siteet: sukset saavat olla korkeintaan tietyn mittaiset suhteessa hyppääjän pituuteen ja painoindeksiin.
• Virhelähtö: liian aikainen tai myöhäinen lähtö portista.

Aloittelijan kannattaa muistaa, että tyylipisteiden menetys johtuu useimmiten epävakaasta lennosta tai puuttuvasta telemark-alastulosta, ei niinkään lyhyestä matkasta. Laji vaatii vuosien harjoittelua, mutta sen seuraaminen on helppoa, kun pisteytyksen logiikan ymmärtää. Lue myös, millaisia talviurheilun terveyshyötyjä liikunnasta saa, ja tutustu toiseen sääntö- ja pisteytysoppaaseemme eli padelin aloittelijan oppaaseen.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on K-piste mäkihypyssä?

K-piste eli rakennepiste on alastulorinteeseen merkitty tavoiteviiva, jonka kohdalla rinne alkaa loiventua. Juuri K-pisteeseen laskeutuva hyppy tuottaa kiinteät peruspisteet: 60 pistettä normaali- ja suurmäessä sekä 120 pistettä lentomäessä.

Montako tuomaria mäkihypyssä on ja miten tyylipisteet lasketaan?

Tyyliä arvioi viisi tuomaria, joista kukin voi antaa enintään 20 pistettä. Korkein ja matalin arvosana hylätään, ja kolme keskimmäistä lasketaan yhteen. Näin tyylistä voi saada korkeintaan 60 pistettä.

Miksi tuulesta ja lähtöportista saa pistekorjauksen?

Tuuli ja vauhti vaikuttavat suoraan lentomatkaan. Vuonna 2009 käyttöön otettu korjausjärjestelmä lisää tai vähentää pisteitä, jotta eri olosuhteissa hypätyt suoritukset olisivat vertailukelpoisia ja kilpailu reilu. Vastatuulesta ja korkeammasta portista vähennetään pisteitä, myötätuulesta ja matalammasta portista lisätään.

Mikä on telemark-alastulo?

Telemark on alastuloasento, jossa hyppääjä laskeutuu polvet joustaen ja toinen jalka selvästi toista edempänä. Se on tyylipisteiden kannalta pakollinen: puuttuva telemark tai tasajalka-alastulo johtaa pistevähennyksiin.

Kuinka mäkihypyn kokonaistulos muodostuu?

Yhden hypyn pisteet ovat matkapisteet + kolme laskettavaa tyylipistettä + tuulikorjaus + porttikorjaus. Yksittäiskilpailussa kahden kierroksen pisteet lasketaan yhteen, ja suurimman yhteispistemäärän saanut voittaa.