Curlingin säännöt selitettynä – näin lajia pelataan jäällä

Curling on jäällä pelattava joukkuelaji, jossa kaksi joukkuetta liu’uttaa vuorotellen graniittisia kiviä kohti maalialuetta eli pesää. Pelin tavoite on yksinkertainen: saada omat kivet lähemmäs pesän keskipistettä kuin vastustaja. Tässä oppaassa käydään curlingin säännöt läpi vaihe vaiheelta – pelin rakenne, joukkueen pelipaikat, harjaus, pistelasku ja tärkeimmät erikoissäännöt – niin että pääset seuraamaan tai kokeilemaan lajia itse.

Pikafaktat

LajiJäällä pelattava tarkkuus- ja taktiikkalaji
Pelin tavoiteSaada omat kivet lähemmäs pesän keskipistettä kuin vastustaja
Joukkueessa4 pelaajaa (paricurlingissa 2)
Ottelun pituusYleensä 8 päätä, arvokisoissa 10
Kiviä pään aikana16 (kumpikin joukkue 8)
CurlingrataNoin 45 metriä pitkä, enintään 5 metriä leveä
CurlingkiviGraniittia, enintään 19,96 kg
OlympialajiVuodesta 1998 (Nagano)

Mikä curling on ja mikä on pelin tavoite

Curling on Skotlannista lähtöisin oleva tarkkuus- ja taktiikkalaji, jota pelataan sisähallin preparoidulla jääradalla. Kaksi joukkuetta heittää vuorotellen kiviä kohti radan päässä olevaa pesää eli ympyröistä muodostuvaa maalialuetta. Voittaja ratkeaa sen mukaan, kumman joukkueen kivet päätyvät lähemmäs pesän keskipistettä, jota kutsutaan tee-pisteeksi.

Vauhdin sijaan ratkaisevat kiven tarkka ohjaaminen ja joukkueen taktiikka, minkä vuoksi lajia kutsutaan usein jään shakiksi. Pistelasku muistuttaa petanquea: yhdestä erästä pisteitä saa vain toinen joukkue. Curling on ollut olympialaji vuodesta 1998, ja sivustomme sääntöoppaissa se täydentää muun muassa mäkihypyn sääntöjä ja pisteytystä sekä ampumahiihdon sääntöjä talvilajien kokonaisuudessa.

Pelin rakenne: päät, kivet ja joukkue

Curlingottelu jakautuu eriin, joita kutsutaan päiksi (yksikössä pää). Ottelu kestää tavallisesti noin kaksi tuntia ja koostuu yleensä kahdeksasta päästä. Arvokisoissa, kuten olympialaisissa ja MM-kisoissa, pelataan kymmenen päätä. Jos ottelu on päättyessään tasan, voittaja ratkaistaan ylimääräisellä jatkopäällä.

Yhden pään aikana joukkueet heittävät vuorotellen yhteensä 16 kiveä: kumpikin joukkue kahdeksan kiveä. Jokainen neljästä pelaajasta heittää kaksi kiveä, ja saman heittojärjestyksen on pysyttävä samana koko ottelun ajan.

Joukkueen pelipaikat

Perinteisessä curlingissa joukkueessa on neljä pelaajaa, joilla kullakin on oma roolinsa:

  • Kapteeni (skip): johtaa joukkuetta ja näyttää pesästä tähtäysmerkkiä, jonka mukaan heittäjä suuntaa kivensä. Kapteeni heittää yleensä pään ratkaisevat viimeiset kivet.
  • Varakapteeni: näyttää tähtäysmerkkiä silloin, kun kapteeni on itse heittovuorossa, ja osallistuu taktiikan suunnitteluun.
  • Harjaajat: kaksi muuta pelaajaa harjaavat jäätä liukuvan kiven edessä. Heittovuorossa olevat pelaajat vaihtavat tehtäviä pään kuluessa.

Paricurlingissa joukkueessa on vain kaksi pelaajaa, jolloin roolit yhdistyvät.

Näin pää etenee vaihe vaiheelta

Yksittäisen pään kulku on helppo hahmottaa viiden vaiheen kautta:

  1. Lähtö: Heittovuorossa oleva pelaaja asettuu radan päässä olevaan lähtöpönkkään (hack) ja työntää itsensä liikkeelle kiven kanssa.
  2. Heitto: Pelaaja antaa kivelle sopivan vauhdin, suunnan ja kierteen eli curlin, joka saa kiven kaartamaan. Kivestä on irrotettava ennen lähintä hogviivaa.
  3. Harjaus: Kaksi joukkuetoveria harjaa jäätä kiven edessä kapteenin ohjeiden mukaan säätääkseen kiven matkaa ja kulkusuuntaa.
  4. Vuorottelu: Joukkueet heittävät kiviä vuorotellen, kunnes kaikki 16 kiveä on pelattu.
  5. Pisteet: Pään lopuksi lasketaan, kumman joukkueen kivet ovat lähimpänä pesän keskipistettä, ja pisteet kirjataan.

Harjaus – miksi kiveä harjataan

Harjaus on curlingin näkyvin ja tärkein yksityiskohta. Kun harjaajat harjaavat jään pintaa liukuvan kiven edessä, kitka kiven ja jään välillä vähenee hetkellisesti. Tämä pidentää kiven kulkemaa matkaa ja suoristaa sen kulkurataa eli vähentää kaartamista.

Vaikutus on merkittävä: hyvä harjaus voi pidentää kiven matkaa useita metrejä, jopa noin kymmenen prosenttia. Harjaamisella joukkue siis hienosäätää, pysähtyykö kivi suojaksi pesän eteen, liukuuko se pesän keskelle vai poistaako se vastustajan kiven. Jää ei ole täysin sileä, vaan siihen on suihkutettu pieniä vesipisaroita, jotka jäätyvät nyppylöiksi. Tätä pinnoitetta kutsutaan pebliksi, ja se auttaa kiveä liukumaan ja kaartamaan tasaisesti.

Pistelasku – näin pisteet lasketaan

Kun kaikki 16 kiveä on heitetty, pään pisteet lasketaan. Säännöt ovat selkeät:

  • Pisteitä saa vain yksi joukkue – se, jonka kivi on lähimpänä pesän keskipistettä.
  • Joukkue saa yhden pisteen jokaisesta kivestään, joka on lähempänä keskipistettä kuin vastustajan paras kivi.
  • Vain pesän sisällä olevat kivet huomioidaan; pesän ulkopuoliset kivet eivät tuota pisteitä.
  • Jos kummallakaan joukkueella ei ole kiviä pesässä, kyseessä on nollapää eikä pisteitä jaeta.

Yhdessä päässä voi näin saada enintään kahdeksan pistettä, jos kaikki oman joukkueen kivet ovat lähempänä keskipistettä kuin vastustajan lähin kivi.

Viimeisen kiven etu

Pään viimeisenä heitettävä kivi on selvä etu, koska sillä voi korjata tilanteen tai työntää vastustajan kiven pois. Tätä kutsutaan viimeisen kiven eduksi. Pään voittanut joukkue aloittaa seuraavan pään, joten viimeisen kiven etu on aina sillä joukkueella, joka hävisi edellisen pään. Taktisesti joukkue voi joskus tavoitella nollapäätä säilyttääkseen tämän edun seuraavaan päähän.

Tärkeimmät erikoissäännöt

Suoja-aluesääntö

Pesän edessä olevaa aluetta kutsutaan suoja-alueeksi (tunnetaan myös vapaana suojavyöhykkeenä). Sinne heitettyjä suojakiviä vastustaja ei saa poistaa pelistä ennen pään kuudennen kiven heittoa, eli pään viisi ensimmäistä kiveä ovat suojassa. Jos joukkue siirtää vastustajan suojakiven pois pelistä jollakin näistä viidestä kivestä, heittokivi poistetaan pelistä ja siirtynyt suojakivi palautetaan paikalleen.

Sääntö pitää enemmän kiviä pelikentällä ja antaa takaa-ajavalle joukkueelle mahdollisuuden rakentaa tilanteita, kun johtava joukkue ei voi heti raivata vastustajan kiviä pois.

Hogviiva ja kiven pysyminen pelissä

Radan molemmissa päissä on poikittainen hogviiva. Pelaajan on irrotettava otteensa kivestä ennen lähintä hogviivaa, eli kiveä ei saa työntää liian pitkälle. Jotta kivi jää peliin, sen on ylitettävä radan toisessa päässä oleva hogviiva. Jos kivi ei ylitä sitä, se poistetaan pelistä. Pelistä poistetaan myös kivi, joka ylittää kokonaan radan päässä olevan takarajan (back line).

Curlingrata ja välineet

Rata ja pesä

Curlingrata on noin 45 metriä pitkä (vakiomitta 45,72 metriä) ja enintään viisi metriä leveä. Radan molempiin päihin on maalattu pesä, joka muodostuu sisäkkäisistä ympyröistä. Ympyröiden säteet ovat ulkoreunalta sisäänpäin 6 jalkaa (1,829 m), 4 jalkaa (1,219 m), 2 jalkaa (0,610 m) ja 6 tuumaa (15,24 cm). Keskimmäistä pistettä kutsutaan tee-pisteeksi.

Kivi ja varusteet

Curlingkivi on pyöreä graniittikivi, joka painaa enintään 19,96 kilogrammaa (käytännössä noin 17–20 kg). Kiven ympärysmitta on enintään 91,44 cm ja korkeus vähintään 11,43 cm. Kivi koskettaa jäätä kapean, sileäksi hiotun pohjarenkaan kautta, mikä mahdollistaa kierteen eli curlin.

Pelaajan tärkeimmät omat varusteet ovat harja ja erikoiskengät. Curlingkengissä toisen jalan pohja on liukas (teflonia tai terästä) ja toisen jalan pohja tahmeaa raakakumia, joka pitää. Aloittelija voi käyttää tavallisten kenkien päällä erillistä liukupohjaa, ja heittämisen apuna voi käyttää heittokeppiä esimerkiksi seisten tai pyörätuolista pelattaessa.

Curlingin pelimuodot

Curlingia pelataan useassa muodossa, jotka eroavat toisistaan pelaajamäärän ja kokoonpanon osalta. Perussäännöt pysyvät samoina.

PelimuotoPelaajia joukkueessaKiviä pään aikanaErityispiirre
Joukkuecurling4 (saman sukupuolen)8 / joukkuePerinteinen muoto, 8–10 päätä
Mixed-curling4 (2 naista, 2 miestä)8 / joukkueSekajoukkue
Paricurling2 (1 nainen, 1 mies)5 / joukkue + 1 valmiiksi aseteltuLyhyempi, 8 päätä
Pyörätuolicurling48 / joukkueEi harjausta; heittokeppi sallittu

Curling Suomessa ja olympialaisissa

Curling on ollut virallinen olympialaji vuoden 1998 Naganon talvikisoista lähtien, ja kiinnostus lajiin nousee Suomessa erityisesti olympiavuosina. Suomen miesten paras saavutus on olympiahopea vuoden 2006 Torinon kisoista, jossa Markku Uusipaavalniemen luotsaama joukkue hävisi finaalin Kanadalle. Tulos nosti lajin laajan yleisön tietoisuuteen Suomessa.

Curlingia voi kokeilla useiden suomalaiskaupunkien curlinghalleissa, ja laji sopii hyvin myös vasta-alkajalle. Moni talvilaji avautuu parhaiten itse kokeilemalla – samaan tapaan kuin padelin säännöt tai muut vaihtoehtoiset talviurheilulajit oppii nopeasti pelikentällä. Muita talvilajien sääntöoppaitamme ovat esimerkiksi taitoluistelun hypyt.

Usein kysytyt kysymykset

Miten ensimmäisen pään viimeisen kiven etu ratkaistaan?

Ennen ottelua molemmat joukkueet heittävät niin sanotun alkuheiton (Last Stone Draw) kohti pesän keskipistettä. Joukkue, jonka kivi pysähtyy lähemmäs keskipistettä eli saa pienemmän mittaustuloksen, saa viimeisen kiven edun ensimmäisessä päässä.

Voiko curlingottelun luovuttaa kesken?

Kyllä. Joukkue voi luovuttaa ottelun, mutta vain ollessaan heittovuorossa. Luovutus päättää ottelun, ja käytännössä joukkue luovuttaa silloin, kun se ei voi enää saavuttaa vastustajan pistemäärää jäljellä olevilla kivillä.

Mitä paricurlingin power play tarkoittaa?

Power play on paricurlingin erikoissääntö: kerran ottelussa paikkakivien asettelusta päättävä joukkue voi siirtää molemmat paikkakivet radan toiselle laidalle, mikä luo paremman mahdollisuuden usean pisteen päähän. Power playta ei voi käyttää jatkopäässä.

Tarvitsenko omia varusteita curlingin kokeiluun?

Et välttämättä. Monissa curlinghalleissa saa lainaksi harjan ja liukupohjan, joka asetetaan tavallisten kenkien päälle. Omat varusteet kannattaa hankkia vasta, jos laji jää säännölliseksi harrastukseksi.